Tili
Ole hyvä ja odota ...
×

Nyt jo edesmenneen Mirja Juntusen muistoja Rantalan mummolastaan vuodelta 1993.

Kun nyt olen vanhin tämän sukupolven edustaja, kerron teille muutamia lapsuusmuistoja. Niin kuin kaikki tiedätte, Iivana Tuonosen perilliset ovat Iida-tätiä lukuun ottamatta asettuneet asumaan samalle kylälle. Ukin ja mummin on ollut mahdollista olla heihin yhteydessä päivittäin.

Niinpä kun veljeni Aarnen jalkaan varsa potkaisi ja hän joutui muutaman päivän makailemaan tuli ukki häntä tervehtimään. Kun kauppa oli matkan varrella, oli hän poikennut ostamaan rinkelivyyhden. Siihen aikaan sitä ei pakattu mihinkään kääreeseen, se oli kuin havaijin seppele Kekkosen kaulassa, mutta vakaana miehenä ukki kuljetti sitä käsivarrellaan. Kun hän meni Aarnen sängyn luo, minä tietysti hiippailin ukin viereen. Ja ajattelin, että kunpa varsa olisi minua potkaissut, niin saisin koko rinkelipaljouden. Tokihan siitä riitti kaikille, kun vyyhteen mahtui 20 kpl.

Nykyisen Toivolan tilalla Polvelan kylässä, oli ennen vanhaan talona Niilo Tuonosen talo, jossa oli emäntänä Mari, Iiikanimeltään Viehka, mistä syystä taloakin ruvettiin kutsumaan Viehkalaksi. Kun meni taloon, huomasi heti, että emäntä on "nimensä väärti". Eläimille hän ei tahtonut antaa ruokaa, vaikka niitä oli talossa. Talonväen syötyä sivasteli emäntä käsiänsä vastakkain kutsuen koiran luokseen: ‑ Must' se, Must' se.

Tämän jälkeen potki sitä hätistäen: ‑ Siti hiiteen, jo out suanna.

Jos vieras tuli taloon, pyysi emäntä heti talonväen syömään ruvetessa veitsen vieraalta lainaksi, söi välillä ja puuhaili yhtä ja toista, taas söi, ettei tarvinnut antaa veistä vieraalle takaisin.

Elettiin joulukuun seitsemättä päivää vuonna 1914. Inkerinmaalla Kelton kirkossa vihittiin avioliittoon Pietarissa v.1891 syntynyt Petter Ferdinand Tuononen ja Karjalan kannaksen Valkjärvellä v.1895 syntynyt Anna Pekki. Nuoret olivat tavanneet toisensa Inkerinmaalla, jonne Anna oli tullut piikomaan varakkaaseen taloon. Pekka, niin kuin häntä kutsuttiin, oli Pietarissa valtion rautatiellä vaihdemiehenä. Kelton kirkko oli ääriään myöten täynnä kansaa. Siellä vihittiin myös inkeriläinen pariskunta ja morsian oli pukeutunut hyvin värikkäästi. Anna-morsian kun oli suomalainen, oli valinnut hääpuvukseen valkoisen villamusliinileningin.