mennessä Liisa Laasonen | maalis 21, 2021 | Tarinoita
Vuoden 2020 Muistoja menneiltä ajoilta -kirjoituskilpailun voittajaksi Tuonosten sukuseuran hallitus valitsi Anni Holopaisen kirjoituksen Myllylä – minun mummolani. Annin muistelu on mukava tarina lapsuusajan mummolasta päivittyen paikan ja äidin suvun myöhempiin vaiheisiin. Annin kirjoitus oli joulun alla ilmestyneessä jäsenkirjeessä ”Joulu 2020”.
Myllylä – minun mummolani
Äitini Eeva Holopainen os. Tuononen (1926–1995) valittiin Muuruveden Kotiteollisuuskouluun vuonna 1947. Kutsukirje tuohon oppilaitokseen löytyi viime kesänä, kun tyhjensimme lapsuuden kotimme irtaimistoa Luikonlahdessa.
Äitini syntyi Tahvo ja Mari Tuonosen perheeseen, joka omisti Sivakkavaarassa Myllylä-nimisen tilan Sivakkajoen varressa. Heidän perheessään oli 8 lasta, 5 tyttöä ja 3 poikaa, joista yksi poika menehtyi yhden päivän ikäisenä. Äitini olisi halunnut opiskella, mutta se ei ollut mahdollista maalaistalon tyttärelle, sillä kotona oli töitä yllin kyllin.
Tilalla oli mylly, joka sai voimansa Sivakkajoesta. Kyläläiset ja vähän kaukaisemmatkin asukkaat kävivät jauhattamassa siellä viljojaan. Muistan itsekin olleeni lapsena isäni mukana, kun hän kävi hevoskärryillä jauhattamassa useita säkillisiä jauhoiksi. Mieleeni jäi, kun pois tullessa aika pian Myllylän jälkeen oli jyrkkä ylämäki, niin yksi säkki vierähti maahan. Isän piti pysäyttää hevonen ja nostaa säkki takaisis kyytiin ja matka jatkui.
(lisää…)
mennessä Liisa Laasonen | joulu 23, 2012 | Tarinoita
Tarkoitukseni oli selvitellä Tuonosia Piitteristä ja Nunnanlahdesta. Tarina kuitenkin alkaa Juuan Kajoosta tilalta Rno 1. Tuolloin 1806 tilan omisti Olof Nilsin poika Tuononen (s.1767, k.1821) ja vaimonsa Anna o.s. Ovaskain (1772, k.1818). Heille syntyi 12 lasta, kuusi poikaa ja viisi tyttöä, kahdestoista lapsi syntyi kuolleena eikä sukupuoli ole tiedossani. V. 1821 kuolleen Olof Tuonosen jälkeen isännyyden otti hänen poikansa Olof (s.1793) vaimoineen (Maria Romppain s.1793). Olof OlfinpoiOlofinpoika Tuononen kuoli 1830, jonka jälkeen isännyyden otti hänen serkkunsa Carl Nilsin poika Tuononen (s.1791, k.1851).
(lisää…)
mennessä Liisa Laasonen | huhti 23, 2010 | Tarinoita
Hei kaikki sukulaiset. Isäni Aapeli Tuononen (Aapeli Henrikinpoika Tuononen) on Kuopio Kaavin seudulta. Isä on syntynyt Kaavilla 11.7.1902.Isän Isä oli nimeltään Henrik Ericinpoika Tuononen ja Isän Äidin nimi oli Miina Riitta Toivanen. Heille syntyi 10 lasta ja Isäni oli yksi heistä.Yksi lapsista jota kutsuttiin Mimmiksi asui perheensä kanssa Kaavilla ja myöhemmin he myivät talonsa Saaralle. Mimmi muutti Kuopioon – tietääkö kukaan missä on tämän Mimmin lapset tänään tai koska hän kuoli. Tämän Mimmin oikea nimi on varmaankin Miina Sofia,mutta en tiedä tarkasti.
Kun olimme veljeni kanssa pikkupoikia niin kävimme kesäisin aina Kaavilla tämän Mimmin perheen luona lomilla. Muista, että jouduimme aina heinätöihin ja me kaupunkilaispoikina koimme, että se oli rankkaa hommaa. Edvard Tuononen – Isän veli oli siellä myös usein lomaa viettämässä. Edvardin perhe asui Kuopiossa.
Isäni muutti ennen kuolemaansa takaisin Kuopioon ja hän kuoli kun olin armeijassa 1964.
Tunteeko kukaan Isääni ?
Minun Vaimoni kuoli 2005 syöpään ja teimme hänen muistolle MySpace sivun ja siellä valokuvissa on myös Isäni kuva sotilas vaatteissa. Siellä on myös kuvia vaimostani ja lapsistani.
http://www.myspace.com/penttiilmari
Kaikille kaikkea hyvää
Pentti
mennessä Liisa Laasonen | huhti 23, 2010 | Tarinoita
Kaija Oksanen o.s. Tuononen on tehnyt erinomaisen tutkimuksen Karjala-tila 102 historiasta ja asukkaista.
Tutkimuksen pääset lukemaan ja lataamaan (pdf) tästä linkistä!
mennessä Liisa Laasonen | marras 11, 2008 | Tarinoita
Elettiin joulukuun seitsemättä päivää vuonna 1914. Inkerinmaalla Kelton kirkossa vihittiin avioliittoon Pietarissa v.1891 syntynyt Petter Ferdinand Tuononen ja Karjalan kannaksen Valkjärvellä v.1895 syntynyt Anna Pekki. Nuoret olivat tavanneet toisensa Inkerinmaalla, jonne Anna oli tullut piikomaan varakkaaseen taloon. Pekka, niin kuin häntä kutsuttiin, oli Pietarissa valtion rautatiellä vaihdemiehenä. Kelton kirkko oli ääriään myöten täynnä kansaa. Siellä vihittiin myös inkeriläinen pariskunta ja morsian oli pukeutunut hyvin värikkäästi. Anna-morsian kun oli suomalainen, oli valinnut hääpuvukseen valkoisen villamusliinileningin.
(lisää…)
mennessä Liisa Laasonen | elo 11, 2008 | Tarinoita
Nyt jo edesmenneen Mirja Juntusen muistoja Rantalan mummolastaan vuodelta 1993.
Kun nyt olen vanhin tämän sukupolven edustaja, kerron teille muutamia lapsuusmuistoja. Niin kuin kaikki tiedätte, Iivana Tuonosen perilliset ovat Iida-tätiä lukuun ottamatta asettuneet asumaan samalle kylälle. Ukin ja mummin on ollut mahdollista olla heihin yhteydessä päivittäin.
Niinpä kun veljeni Aarnen jalkaan varsa potkaisi ja hän joutui muutaman päivän makailemaan tuli ukki häntä tervehtimään. Kun kauppa oli matkan varrella, oli hän poikennut ostamaan rinkelivyyhden. Siihen aikaan sitä ei pakattu mihinkään kääreeseen, se oli kuin havaijin seppele Kekkosen kaulassa, mutta vakaana miehenä ukki kuljetti sitä käsivarrellaan. Kun hän meni Aarnen sängyn luo, minä tietysti hiippailin ukin viereen. Ja ajattelin, että kunpa varsa olisi minua potkaissut, niin saisin koko rinkelipaljouden. Tokihan siitä riitti kaikille, kun vyyhteen mahtui 20 kpl.
(lisää…)
